Kristiina Olanto (s. 8.11.1969)
Laulaja/muusikko, sanoittaja, lauluntekijä Kristiina Olanto on tunnettu persoonallisen sykähdyttävästä ja tunteikkaasta laulutaiteesta. Hänen äänenkäyttönsä on monipuolista taipuen herkistä tulkinnoista aina shamanistisiin huutoihin.
Kristiinan upeaan ääneen yhdistyy läsnäolo ja sielukkuus. Hänellä on harvinaislaatuinen taito koskettaa kuulijaa.
Kristiinan kokemukset niin musiikin kuin hoitotyön parissa antavat hänelle laaja-alaisen näkemyksen ihmisyydestä.
Hän nostaa esille kipeitä aiheita joita ennakkoluulottomasti ja lempeän inhimillisesti taiteessaan käsittelee.
Kristiinan upeaan ääneen yhdistyy läsnäolo ja sielukkuus. Hänellä on harvinaislaatuinen taito koskettaa kuulijaa.
Kristiinan kokemukset niin musiikin kuin hoitotyön parissa antavat hänelle laaja-alaisen näkemyksen ihmisyydestä.
Hän nostaa esille kipeitä aiheita joita ennakkoluulottomasti ja lempeän inhimillisesti taiteessaan käsittelee.
Ajankohtaista: "Kriinan tarina" - näkymättömien ääni
Olen Raja-karjalaisten evakkovanhempien lapsi. Vanhempani ja isovanhempani lähtivät sodan jaloista ja joutuivat kokemaan kovia ja luopumaan paljosta.
Menneiden sukupolvien traumakokemukset ja juurettomuuden aiheuttamat ulkopuolisuuden tunteet siirtyvät herkästi jälkipolville ja uskon, että myös omat kokemukseni juurettomuudesta ja ulkopuolisuudesta ovat osittain peräisin niistä.
”Kriinan tarina” – näkymättömien ääni on autofiktiivinen tarina ja ensimmäinen näytelmä,
jonka olen kirjoittanut. Olin vuosien varrella tehnyt kappaleita, jotka eivät olleet löytäneet oikeaa kontekstiaan pystyäkseen palvelemaan tarkoitustaan. En ollut suunnitellut kirjoittavani näytelmää, mutta kun piirtelemäni hahmot alkoivat ilmaisemaan tunteitaan sanoin idea tarinasta alkoi elää päässäni ja ymmärsin, että nämä kyseiset kappaleet olivat syntyneet juuri tätä tarinaa varten.
Haluan ”Kriinan tarinan” avulla tuoda esille tärkeitä, kipeitä ja osittain vaiettujakin teemoja,
jotka liittyvät ihmisen perustarpeeseen: kuinka integroitua osaksi yhteisöä ja yhteiskuntaa ja tulla näkyväksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on, omana uniikkina itsenään kaikkine tunteineen ja kokemuksineen ilman pelkoa häpeästä ja leimautumisesta.
Toivon sydämestäni, että tarinan näkeminen antaisi rohkeutta kohdata omia vaikeuksia, auttaisi peilaamaan omia kokemuksia ja ymmärtämään erilaisten haasteidensa kanssa kamppailevia kanssaihmisiä lisäten empatiaa sekä itseä että toisia kohtaan. Toivon myös, että tarina auttaisi näkemään vaikeissakin asioissa tarkoitusta ja valoa tunnelin päässä –
kaikesta on mahdollista selviytyä, me emme ole yksin.
valokuvat: Tuomo Manninen
Menneiden sukupolvien traumakokemukset ja juurettomuuden aiheuttamat ulkopuolisuuden tunteet siirtyvät herkästi jälkipolville ja uskon, että myös omat kokemukseni juurettomuudesta ja ulkopuolisuudesta ovat osittain peräisin niistä.
”Kriinan tarina” – näkymättömien ääni on autofiktiivinen tarina ja ensimmäinen näytelmä,
jonka olen kirjoittanut. Olin vuosien varrella tehnyt kappaleita, jotka eivät olleet löytäneet oikeaa kontekstiaan pystyäkseen palvelemaan tarkoitustaan. En ollut suunnitellut kirjoittavani näytelmää, mutta kun piirtelemäni hahmot alkoivat ilmaisemaan tunteitaan sanoin idea tarinasta alkoi elää päässäni ja ymmärsin, että nämä kyseiset kappaleet olivat syntyneet juuri tätä tarinaa varten.
Haluan ”Kriinan tarinan” avulla tuoda esille tärkeitä, kipeitä ja osittain vaiettujakin teemoja,
jotka liittyvät ihmisen perustarpeeseen: kuinka integroitua osaksi yhteisöä ja yhteiskuntaa ja tulla näkyväksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on, omana uniikkina itsenään kaikkine tunteineen ja kokemuksineen ilman pelkoa häpeästä ja leimautumisesta.
Toivon sydämestäni, että tarinan näkeminen antaisi rohkeutta kohdata omia vaikeuksia, auttaisi peilaamaan omia kokemuksia ja ymmärtämään erilaisten haasteidensa kanssa kamppailevia kanssaihmisiä lisäten empatiaa sekä itseä että toisia kohtaan. Toivon myös, että tarina auttaisi näkemään vaikeissakin asioissa tarkoitusta ja valoa tunnelin päässä –
kaikesta on mahdollista selviytyä, me emme ole yksin.
valokuvat: Tuomo Manninen
